Kuin se olisi juuri luotu
nuori havainto.

Itsessään täysi olio,
joka lainaa silmänsä sinältä ja sinälle.

Yöllä merkit ja tähdet putoavat
veteen ääneti

kaksisuuntainen kuva
ilman tietoa

tai ajatusta jonka voisi laulaa
ja ymmärtää.

Mutta sisältääkö runo ajatuksen
vai ajatteleeko runo itse

ajan myrskyjä ja kohtalon
pimeyttä puhuessaan

hulluudesta tai harhailusta,
unesta ja yöstä?

Runous on valmistautumista
toiseen.

Ottaa tukea
siitä, mikä ei pysy.