kirjan kelvoton tomumaja
kirjainten maailmassa

suikaleiksi leikeltynä
ja uudeksi liimattuna

Ja niin sana koostuu
tulevista määritelmistä

aina vain sakeampi
salakirjoitus

mitä tahansa
mihin kohtaan tahansa

lukijan kädenjälki
tekijän kädenjäljessä

Maailma alkaa sillä että se on
piinaavan hiljaa

tuossa se lähti rakoilemaan
tuossa siihen tuli oksia

vanhan tielle uuden tieltä
toistensa läpi

Onko se totta että tunteet
olla mitä vain kenelle

verho poissa subjekti
on vartalo todellisuudessa

Ja taas teksti ymppää ja oksastaa
aiempi puhuu myöhemmästä

samanaikaisesti tuossa niitä nyt lojuu
silmiesi edessä rakkausrunokoneen palasia

tässä minä nyt olen
tässähän minä olen

Miltä tuntuu
elää ja hengittää rakkaudella

jota maailma kirjoittaa hauraalle paperille
ja katoavalla musteella

mitä näet on täynnä menneisyyttäsi
sinä vain olet jälleen toinen

musta teksti valkean päällä kaksiääninen
sana toisen kynnyksellä