Näytetään tekstit, joissa on tunniste henriikka tavi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste henriikka tavi. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. lokakuuta 2020

Minä en kirjoita tätä
vailla silmiä

Tämä on kertomus
vaikka et voi sitä kuulla

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

On paljon tyhjää
ja ilman keveyttä

[sivu vaihtuu]

Ja kaiken täytyy jatkua
niin kuin ennenkin

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Asetelma, jossa lukija voidakseen lukea joutuu graafista, foneettista tai akustista voimaa, jota tehdä jotain niin yksinkertaista kuin kuivata liukuvista seinäkkeistä. Kuivata liukuvista seinäkkeistä. Sekä paperilla olevassa musteessa että katoavissa ilman värähtelyissä on senkaltaista kätensä, tai monitoimitilojen epätyydyttävästi nykien kuljetinkiskossa vetämään esiin vitkastelevaa paperisuikaletta jotta voisi vetämään tangosta esiin runofragmentin, muistuttaa monia tilanteita, joissa käyttöpäätteestä kuten käsipyyhetelineestä joutuu. Kuten käsipyyhetelineestä joutuu.


Graafista, foneettista tai akustista voimaa, jota Asetelma, jossa lukija voidakseen lukea joutuu vetämään esiin vitkastelevaa paperisuikaletta jotta voisi tehdä jotain niin yksinkertaista kuin kuivata tilanteita, joissa käyttöpäätteestä kuten käsipyyhetelineestä joutuu vetämään tangosta esiin runofragmentin, muistuttaa monia kätensä, tai monitoimitilojen epätyydyttävästi nykien kuljetinkiskossa että katoavissa ilman värähtelyissä on senkaltaista liukuvista seinäkkeistä. Senkaltaista liukuvista seinäkkeistä. Sekä paperilla olevassa musteessa. Paperilla olevassa musteessa.


Sama aineisto kuin edellä (kaksi muunnelmaa).

perjantai 6. maaliskuuta 2020

kuin kuin
        kuljetinkiskossa lukija
      voimaa, jotain niin
      runofragmentin,
muistuttaa
monia tilanteita,
jotta
jotta joutuu vetämään esiin
          vitkastelevaa paperilla olevassa
liukuvista
     kuin
   kuin
      kuin kuin kuin
      kuin kuin
kuin
     kuin
  kuin kuin kuin
kuljetinkiskossa
liukuvista
   seinäkkeistä. Sekä paperisuikaletta jotta joutuu vetämään
  tangosta seinäkkeistä. Sekä paperisuikaletta joutuu
        vetämään
tangosta graafista graafista esiin
       runofragmentin,
muistuttaa
        monia
tilanteita, foneettista
tai
monia tilanteita,
       foneettista esiin runofragmentin, muistuttaa monia tilanteita, jotta joutuu
          vetämään
tangosta
kuin
   kui


Aineisto ja menetelmä sama kuin edellä.

torstai 5. maaliskuuta 2020

nykien
kuin kuljetinkiskossa
         liukuvista voimaa,
jotta joutuu vetämään
       tangosta esiin vitkastelevassa käyttöpäätteessa
musteestä katoavissa
      liukuvista
       esiin vitkastelevaa paperisuikaletta
        joutuu
         vetämään tangosta kuin kuin kuin kuin kuin kuin kuin
      kuin
kuljetinkiskossa
musteessa liukuvista esiin runofragmentin, muistuttaa monitoimitilojen epätyydyttävästi
nykien käsipyyhetelma, jota tarvitaan symbolisten muotojen
pohjaksi.
        , foneettista tai monitoimitilojen epätyydyttävästi nykien
käsipyyhetelma, jossa liukuvista
kuin kuljetinkiskossa
         liukuvista
kuin kuin kuin
       kuin kuin
         kuin
kuin kuin
kuin


Aineisto ja menetelmä sama kuin edellä.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

tai monia tilanteita,
    foneettista seinäkkeistä. Sekä paperisuikaletta
joutuu vetämään tangosta seinäkkeistä.
Sekä
paperisuikaletta joutuu vetämään tangosta graafista
tai
         monia tilanteita, foneettista esiin runofragmentin, muistuttaa
monia
   tilanteita, foneettista graafista
          seinäkkeistä. Sekä paperisuikaletta joutuu
          vetämään tangosta
      voisi
tehdä joutuu vetämään
tangosta kuin kuin
kuin
kuin kuin
   kuin kuin kuin kuin
  kuin kuin kuin kuin
      kuin
kuin kuin kuin kuin
kuin kuin kuljetinkiskossa
musteestä katoavissa
musteestä katoavissa että
    kuten kuljetinkiskossa kätensä, tai monitoimitilojen epätyydyttäv


Kollaasi ja cut-up, jonka aineksina kaksi sitaattia (tai sitaaatin sitaattia) Silja Rantasen kritiikistä, jonka kohteena Mikael Bryggerin, Henriikka Tavin ja IC-98:n teos "Tekstinauhoja" (2011).

lauantai 25. tammikuuta 2020

Huutaa vastaan, eiväthän ihmisten ruumiit voi brutaalit kuvat lihasta hyppäävät silmieni eteen. Lihasta hyppäävät silmieni eteen. Haen niistä merkitystä. Minun pitäisi ymmärtää, on jotain muuta kuin itsestään selvä, on jäljittelemisestä tai kuvaamisesta tai epäkuvaamisesta jopa tautologinen toteamus, voi lukemista jatkaa. Toteamus, voi lukemista jatkaa. Olla kuin koiria tai säilykkeitä, mutten (runtelemisesta): esittämisestä tai käännöksestä. (runtelemisesta): esittämisestä tai käännöksestä. Jos avauslauseessa ovat taustalla, enkä enää edes ajattele. En osaa odottaa tai pelätä niitä kaiken lopulta. Pelätä niitä kaiken lopulta. Sekä muodottomaksi tekevässä että uudelleen, uudella kielellä, uusin menetelmin. Uudella kielellä, uusin menetelmin. Kyse tottuu niin helposti, että ne vain arkea tai sitten hiljaisia kuiskauksia, sivuhuomautuksia impressionistisessa kritiikissä on kyse teoksen kirjoittamisesta. Mutta viimeistään avauskappaleen jälkeen kannattaa siirtyä asioita muiden joukossa, eikä niihin tulisi – ne vain tulevat. – ne vain tulevat. Mieleni haluaa veressä ei ole mitään ihmeellistä, niihin viimeiseen virkkeeseen. Ihmeellistä, niihin viimeiseen virkkeeseen. Kritiikin viimeinen virke (tai pysty vakuuttamaan itseäni täysin. Pysty vakuuttamaan itseäni täysin. Ruumiissa tai muutama viimeinen) on säännönmukaisesti kirjoittajan mielipide metsän sammalesta, että yksinkertainen ajatus yhdistää että ne ovat todellisuutta, että ne kiinnittää liikaa huomiota. Ne kiinnittää liikaa huomiota. Ne ovat ikuisuutta, eivät ole kaukana kasvien väreistä tai sanoa arvionsa. Väreistä tai sanoa arvionsa. Usein viimeinen virke onkin jotka tuntuvat pakenevan otettani vaikka kuinka sellainen, josta hyvä kritiikki voisi alkaa, teoksesta. Kritiikki voisi alkaa, teoksesta. Tekstin lopuksi kriitikko uskaltaa vihdoin niiden olemassaoloa. Uskaltaa vihdoin niiden olemassaoloa. Ne ovat vain pieniä. Ne ovat vain pieniä.


Samaan tapaan samasta lähteestä toteutettu kollaasi ja cut-up kuin edellä.

perjantai 24. tammikuuta 2020

Keskustelun kohteeksi, piirretään tai kirjoitetaan muistiin. Tai kirjoitetaan muistiin. Avaan oven, se on tavallinen puinen tai siksi, että se yhtäkkiä tulee muuttaa niitä, niiden jättämiä muistikuvia, sinun tulen viileästä huoneesta toiseen viileään huoneeseen. Toiseen viileään huoneeseen. Tai päinvastoin vapautuu niistä, kenties tulee on myös biologinen ja psykologinen, sellaisena atomiräjähdys tai kahden taivaankappaleen kohtaaminen. Kahden taivaankappaleen kohtaaminen. Ideana on että runo tai teos ovi, avaan sen kuin läpän ja maailman tapahtuma, kiven sirun putoaminen hiekkaan, liittyessään johonkin tilanteeseen, ihmisten väliseen jännityskenttään; jossa hän oleilee tai vierailee. Oleilee tai vierailee. Jäljet, lukukokemustaan ikään kuin teos olisi paikka, aurinko & jäljet: miten asioiden kuvaileminen asetetaan johonkin paikkaan ja kriitikko kuvaa varsin merkityksetön: ellei se kohoa merkitykselliseksi tai merkityksetön kuin mikä tahansa fysikaalisen tapahtumana hyvin tietoiseksi, saa symbolisia merkityksiä. Tapahtuma on fysikaalinen, sellaisena yhtä merkitsevä. Sellaisena yhtä merkitsevä.


Kolmen sitaatin kollaasi ja cut-up Henriikka Tavin artikkelista "Kritiikki ja kokeellisuus" (Mustekala 28.11.2009).