Semmoisia vain,
ei muotoa, surua taikka kärsimystä.

Tyhjä tila merkityksestä
vapaana merkityksenä.

Yö syö rajat,
uni loppuu.

Joku uusi, joku muu
samaan aikaan samassa tilassa.

Ole tässä.
Valmis kartta.

Tapa pakata tulevat tekstit.
Nesteet. Palaset.

Sana altistuu
sille mitä ei ole vielä olemassa.

Kahteen suuntaan läpäisevä kalvo,
mutta sama sana.

Kasvien tunnemaailmassa
yhden harmajan päivän

käypi päisin omistaa aikaa
loan, tien ristein ja mutkain keskessä.

Näin minä haluan tulla nähdyksi
kaaosta käännellessä

sanat kiviä virrassa,
aina suurimmat rimssut päällä.