Lopulta on hylättävä hämäryys
ja johdettava itsensä pimeään.

Meidän täytymäs valmistaa itsejämme
kärpäsparven varalle.

Olla kuin Mehiläinen Apilalleen,
kirjoitettu tyhjälle lehdelle.

Maailma nyt syömmen uuden saa
ja uuden pulssin.


Järki näkee pääni sisään,
olkoon pimeys pimeän nimi.

Kasvien tunnemaailmassa
yhden harmajan päivän

käypi päisin omistaa aikaa
loan, tien ristein ja mutkain keskessä.

Rekisterien rikas kameleontti
joka antaa äänen kaikelle muulle

hurjuudelle, jossa outous laulaa
sanains kuvia kirkkaan aatelman.

Aikojen merkki, johon käsi ei yllä
tai rikki jäänyt tekstinpala

joka vuotaa lumoavasti
ja johon vuotaa joka paikasta.