Ja lukiessamme nämä hulluutta säteilevät sanat
linnun lento ajaa häntä halki taivaan valokukkana.

Maailmassa olemisen ensimmäinen nimi,
hengitys, väsymätön liike ja äänetön aalto,

joka palaa takaisin särkyäkseen ruumiiseemme.
Ainoa työ, joka ei uuvuta meitä.

Maailma on yksi
ei siksi että on vain yksi muoto,

vaan siksi että se muodostaa
yhden maailman.

Siitä mikä sisältää meidät
tulee sisältöämme

ja siitä mikä oli sisältönämme
tulee jotain mikä sisältää meidät.

Elämä on säiliön ja sisällön
välisen epäsymmetrian murtumista.

Heti kun on elämää,
säiliö lepää sisällössä ja päinvastoin.

Kasvit sekoittuvat tuuleen ja veteen
auringon ja pilvien alla.

Kasvit eivät juoksentele
Eivätkä osaa lentää.

Kasvit tekevät maailman
ja osaavat vastata, mikä se on.

Ne toteuttavat itseään
itseään muovaamalla.

Elämän on oltava
paikka itselleen.

Kasvit muuttavat elämäksi
kaiken mihin koskevat.

Jokainen luonnonoikku,
jokainen virhe.

Elämä selittyy
vain itsestään käsin.

Kasvia ei voi erottaa maailmasta,
joka ottaa sen vastaan.

Me elämme tilassa,
johon ei saavu vaikutuksia.