sanoja tapailevat 

 

hengen ja aistien ravistuksista
sydän surua täynnä

          terävä silmä oireyhtymälle
nimeltä sivilisaatio

tajunnalla varustettu kaleidoskooppi
jota madot syövät

          säpäleinä
          irti taustastaan

se vie häneltä silmät, se vie häneltä
korvat, se vie häneltä suun

Kumpi lukee
mennyt vai tuleva

pelkovalmius, kädensija
muistijäljen paikalla

tuli uutta
ei vielä kirjaillut

venäläisen ihmisen rukous
hauskoine kuvineen yön syvyydessä

Vuosisadan tauti
erehdykset, typeryys

kauneuden satuttamat
läpi löyhkääväin pimeyksien pelkoa vailla

            jyrkästi toisiinsa, vanha murtuu
ja uusi syntyy asioita katsellen

sähkökeskus, dynaamiset langat
uusi lakki vanhan sanakirjan päässä

Baudelairen kehdon äärellä
lähellä ikuista jäätä