vielä sivulla, ensimmäisellä
voin
kieltään eikä on annettavassa lauseessa, aloittaa.
    
        On
          korkea aika.
        
On
korkea
    aika.

      On korkea aika.
         
On
korkea aika.

On korkea aika.
       
      On korkea
aika.
      
On korkea
aika.

On korkea aika.

On korkea
aika.

On korkea aika.
     
     On korkea
aika.
 
        On
          korkea aika.
     
On korkea aika.
       
    On korkea aika.

On
         korkea
     aika.

          On korkea aika.

    On korkea
   aika.
     
On
korkea
aika.
    
On korkea aika.
    
    On
korkea aika.

On korkea aika.
         
On
korkea aika.

       On
korkea aika.

   On korkea
aika.
      
On korkea aika.
 
On
korkea aika.

   On
         korkea aika.
      
          On korkea aika.
     
On korkea aika.

On
  korkea aika.
      
       On k

Kollaasi ja cut-up samasta materiaalista kuin edellä.

Päivän keskustelua, joka ei 

          ala mistään. Nääntynyt tietoisuus yhdistelee näkyväksi.

          Aluksi luulin hajamielisenä 

vielä sivulla, ensimmäisellä voin kirjaimen valopiirin 

    pilvet 

   väistyvät 

syvyyden pöydän 

       keskustelee 

meitä hän 

         puhui.

Aluksi kutsua vielä sivulla, ensimmäisellä voin kuvat

reisenä vielä sivulla, etten kieltään eikä 

       on annettavassa lauseessa, aloittaa.

On korkea aika.

   

Käytössäni 

      Firenzessä kauhusta, mikä on jotain kuvat 

reisenä vielä syntymätöntä lasta 

omaa 

muodostaneet väistyvät 

     syvyyden 

pöydän 

          kieltään 

  eikä 

      on annettavassa kohtaan, 

ettävä mikä lopu. Pimeään, joka ei 

          ala mistään. 

       N

          elämänsä
  ajan.

   
  Odotin
     ymmärrettävä mikä lopu.
Pimeään, jossa
     lauseessa, aloittaa.
       On korkea aika.
   

        Käytössäni Firenzessä kauhusta, mikä
          on annettava niillä voin kirjaimen
        valopiirin pilvet
    väistyvät syvyyden yllä. Ympärillä voin
kirkkaus
rinnastui siitä joka ei oliko
  se kastelee näkyväksi.
       

 Aluksi
  luulin
          hajamielisenä
  vielä sivulla,
   ettei tunnista koko hän puhui.
         Aluksi kutsua vielä
sivulla,
  että
sen pöydän kirkkaus
rinnastui sille,
   mistään.
      Nääntynyt tietoisuus
          yhdistelee.

   
       otin
         ystävä
mikä on
annettava
   niillä
sivulla, ensimmäisellä voin kuvat
reisenä vielä syntymätöntä lasta
kohtaan, et

Kollaasi ja cut-up, jonka lähteinä Sami Sjöbergin tutkimus ”Nyt on hiljaisuus”, Kristian Blombergin Kaikessa hiljaisuudessa (2019) ja Olli-Pekka Tennilän Yksinkeltainen on kaksinkertaista (2012).

”suunniteltu
          kirjoitusluonteiset ja
litroista litroista litroista litroista teosta.
     Pakarat ja lajityyppejä.  Ne eivät toista litroista
        litroista litroista
litroista litroista lihaisat, naisena. Tällöin
        aikeessa, koska
    myös
      jumalamme.
Kunnes
       katsomme kohotettuun käteen, jossa viinin aikeessa, voisi
   yhtään ne eivät ole yhtä hyvin
olla minä hetkenä tahansaitsisi
yhtä hyvin ole sanottu,
kumpi ajankohta on jo romaanihanke onnistuu
         fragmenttina, kokemisen
   vain
        minä
hetkenä tahansaitsisi suvaittu. Irroneen peniksena. Tällöin
    aikeessa, koska
myös pysyy sellaisellistua
julkaista litroista litroista
te

Kollaasi ja cut-up samoista lähteistä kuin edellä.

myös
pysyy sellistua
        julkaistua
         julkaista teosta. Pakarat ja
sikäli
    päivämään ne eivät ole yhtä
hyvin
olla ”suunniteltu kirjoitusluonteiset ja lajityyppejä.  Ne eivät toista teosta.
Pakarat
        ja
      ilmeen ja siis olla
         ”suunniteltu
         kirja”,
        melkein
ole yhtä hyvin olla ”suunniteltu
kirjoitusluonteiset ja litroista teosta. Selkä on
  jo romaanin aikeessa,
voiman aamunkoitostunut;
        se on
          huomattaa
       itsessä itsessä näkee
  vielä jälkiä
alkaa myös pysyy sellainettuun käteen, ja litroista teosta. Pakarat
       ja lajityyppejä.

  Ne eivät
      toista litroista teosta.
Pakarat ja ilmoitusluonteiset ja ilmeen
    ja rinnalla.
      Mutt

Kollaasi ja cut-up samoista lähteistä kuin edellä, poistettu ainoastaan virke, jossa suora viittaus Barthesiin.

uusi
      lajityyppejä. Kortistokortteihin
peniksena.
       Tällöin
aikeessa, erityisesti
          Barthes
par Barthes par Barthes
par Barthes par Barthes par
Barthes par Barthes par Barthes par
Barthes par Barthes par
Barthes
par Barthes
      par Barthes par Barthes par Barthes
par
      Barthes
par Barthes par Barthes par
        Barthes par
  Barthes par Barthes par Barthes par Barthes
          par Barthes par Barthes par Barthes par Barthes par Barthes par Barthes par Barthes
    par
  Barthes
par Barthes par Barthes
    par
      Barthes par Barthes par Barthes
par
    Barthes par Barthes par
Barthes par
Barthes par Barthes par Barthes par Barthes par Barth

Editoimaton, koneen tuottama kollaasi ja cut-up, jonka lähteinä Juha-Pekka Kilpiön essee "Muistiinpano: Roland Barthesin Vita nova" sekä Erkka Filanderin ja Kristian Blombergin dialogi "Pisaroita huojuvan jumaluuden varjosta". (Kun konetta pyytää tuottamaan uuden version samasta tekstistä, tulos on kerta toisensa jälkeen muuten sama, vain ensimmäiset puolen kymmentä riviä vaihtelevat.)

Twyla tekee miten ne ovat kuin sitä veden avulla. Esimerkiksi Bargellossa epämaailmassa on. Fantail kiertäällä ehkä huomenna ui. Näkee koira yllä siunauksen ympärille. Sen iho on varjoja ja väliin antautuneesti, ettäisi kulkea, tuossa on sittenkin sekä hiki. Värejä ehkä hiki. Värejä että väliin Fantail kiertään kuinka yllä ehkä huomenna ui. Näkee mitä poistuu, toistuu, koira yllä siunauksena ja pää minut. Polkuani ei saista heijastuu, katoaa, lihassa epämaailmassa, tuossa.

Antiikin jäällä että värejä ehkä hiki. Värejä ehkä huomenna ui. Näkee miten ne ovat kuin sittenkin patsaista heijastuu muutakin joka puolestaan. Ajattelen kuin sekä värejä ehkä valtaamien jalansijojen avulla. Esimerkiksi Bargellossa on kukkuloita laskokset.

Twyla tekee koira alassa takaisin. Twyla tekee mitä värejä että värejä ehkä hiki. Väreistosten tään huuhtoutuneesti, että siunauksen ympärille. Sen iho on tulossa.

Twyla tekee miten rinteillä miten ne ovat kuinka ylös ihan niin Fantail kiertääkin. Kun käyn ylhäällä mietin onko täämistä väliin antautuneesti, ettäisi kulkea, tulee virta vastaan. Ajattelen kuinka ylös ihan niinkuin renessa on. Fantail kiertäällä on hiottua niinkuin mustavalkoisessanssivaatekappaleiden laskokset.

Antiikin jään kukkuloita laskokset. Antiikin pitäältäväksi, kuin renessanssivaatekappaleiden laskokset. Antiikin joku, katoaa, lihassa epämaailmassa, tuossa on sitä poistuessa epämaailmassa on sitä askel ei vain loputtomasti alas, kolinaa jostain, mutta se on sitä askel ei saista heijastuu muutakin jäällä ehkä hiki. Väreistä peittäisi kulkea, tuossa epämaailmassa on sitä askel ei vain loputtomasti ala ja miten ne ovat kuin renessanssivaatekappaleiden avulla. Esimerkiksi Bargellossa on. Aantautunut marmorin ikuisuuteen ehtii tottu samaa pohjaa jonka ylös ihan niinkuin renessa epämaailmassa epämaailmassa takaisin.

Kollaasi ja cut-up Pauliina Haasjoen Twitterissä julkaisemista vanhoista päiväkirjamerkinnöistä sekä Erkka Filanderin ja Kristian Blombergin yhdessä kirjoittamasta tekstistä "Pisaroita huojuvan jumaluuden maljasta".