ajan.
Odotin
ymmärrettävä mikä lopu.
Pimeään, jossa
lauseessa, aloittaa.
On korkea aika.
Käytössäni Firenzessä kauhusta, mikä
on annettava niillä voin kirjaimen
valopiirin pilvet
väistyvät syvyyden yllä. Ympärillä voin
kirkkaus
rinnastui siitä joka ei oliko
se kastelee näkyväksi.
Aluksi
luulin
hajamielisenä
vielä sivulla,
ettei tunnista koko hän puhui.
Aluksi kutsua vielä
sivulla,
että
sen pöydän kirkkaus
rinnastui sille,
mistään.
Nääntynyt tietoisuus
yhdistelee.
otin
ystävä
mikä on
annettava
niillä
sivulla, ensimmäisellä voin kuvat
reisenä vielä syntymätöntä lasta
kohtaan, et
Kollaasi ja cut-up, jonka lähteinä Sami Sjöbergin tutkimus ”Nyt on hiljaisuus”, Kristian Blombergin Kaikessa hiljaisuudessa (2019) ja Olli-Pekka Tennilän Yksinkeltainen on kaksinkertaista (2012).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti