Keskustelun kohteeksi, piirretään tai kirjoitetaan muistiin. Tai kirjoitetaan muistiin. Avaan oven, se on tavallinen puinen tai siksi, että se yhtäkkiä tulee muuttaa niitä, niiden jättämiä muistikuvia, sinun tulen viileästä huoneesta toiseen viileään huoneeseen. Toiseen viileään huoneeseen. Tai päinvastoin vapautuu niistä, kenties tulee on myös biologinen ja psykologinen, sellaisena atomiräjähdys tai kahden taivaankappaleen kohtaaminen. Kahden taivaankappaleen kohtaaminen. Ideana on että runo tai teos ovi, avaan sen kuin läpän ja maailman tapahtuma, kiven sirun putoaminen hiekkaan, liittyessään johonkin tilanteeseen, ihmisten väliseen jännityskenttään; jossa hän oleilee tai vierailee. Oleilee tai vierailee. Jäljet, lukukokemustaan ikään kuin teos olisi paikka, aurinko & jäljet: miten asioiden kuvaileminen asetetaan johonkin paikkaan ja kriitikko kuvaa varsin merkityksetön: ellei se kohoa merkitykselliseksi tai merkityksetön kuin mikä tahansa fysikaalisen tapahtumana hyvin tietoiseksi, saa symbolisia merkityksiä. Tapahtuma on fysikaalinen, sellaisena yhtä merkitsevä. Sellaisena yhtä merkitsevä.

Kolmen sitaatin kollaasi ja cut-up Henriikka Tavin artikkelista "Kritiikki ja kokeellisuus" (Mustekala 28.11.2009).