Kauneus valtoimenaan
lukijan taustoissa

tämä näyttää liittyvän puheeseen
joka ei voi katketa
sillä se ei puhu vaan on

se sanoo yhä uudelleen
ja aloittaa aina uudestaan

Kuullaan aikakausien kuluvan iloisina,
vanha ja uusi kehittyvät yhtä aikaa rinnakkain.

Lopulta kädet ovat likaiset
ja kone puhdas.

Kynä työstää ajatusta
ja sillä jota katsotaan on mustat silmät.

Kirjan sivu on objekti
joka sijaitsee ja liikkuu avaruudessa.

Transmediaaliset rihmastot läpäisevät paperisivut
ja kluuttikannet näkymättömästi kuin kasviolennot.

Kuvitus ikään kuin tukkii reiät sitä mukaa
kuin kertomuksessa siirrytään eteenpäin.

Ottaa omaksi esineitä ja kuvia
kynnyksenä olevia tekstejä

yhdistellä ja käyttää niitä ilman
muutoksia tai pienin muutoksin.

Kirja on voimaesine mutta pitääkö
kirjaa näyttää lukijalle vai lukijaa kirjalle.

Muutos on ensin samassa tilassa
ja sitten eri tilassa olemista

ei koskaan mahdollista
joskus mahdollista
aina mahdollista

Moni kokonaisuus ilmenee pölynä
tyhjyys yhtyy tyhjään

silmän edessä
läjä särkyneitä sanoja

                     ja sitten siellä oli tämä

vapaasti muovattavaa ainetta
          talo maalla
unohtunut omaan piiloonsa
ja siksi jäänyt käyttämättä

                    miksi ja mitä aiot sanoa
hänen totensa
         oikukas uni
pieninä kuvioina
käytettyjen teelehtien seassa