Roskat ovat olemassa tullakseen
palautetuksi ikuiseen kiertokulkuun.

Runous maan ei kuunaan vaikene.
Kun koppioin, lupaanpa olla täsmällinen.

Täällä olen ja tunnen totuuden.
Sisäpuoli on kaikkialla.

          Lukittu laji, osa parvea.
          Vetoja, kurotuksia.

Tämän kanssa on oltava tekemisissä
ja pimeä on jo perillä, minne valo ei ole vielä ehtinyt.

Kasvien tunnemaailmassa
yhden harmajan päivän

käypi päisin omistaa aikaa
loan, tien ristein ja mutkain keskessä.

Näin minä haluan tulla nähdyksi
kaaosta käännellessä

sanat kiviä virrassa,
aina suurimmat rimssut päällä.

Rekisterien rikas kameleontti
joka antaa äänen kaikelle muulle

hurjuudelle, jossa outous laulaa
sanains kuvia kirkkaan aatelman.

Aikojen merkki, johon käsi ei yllä
tai rikki jäänyt tekstinpala

joka vuotaa lumoavasti
ja johon vuotaa joka paikasta.

Olemme yhtä ja samaa elävää olentoa
ja tehty kaikesta mitä kieli on.

Arvailtavaksi jää, onko ihminen mitä on
läpikotaisin vai pelkkä sana.