Ei ole myöskään mitään yleistä metakieltä. Mitään yleistä metakieltä. Nimillä kuin surrealisti, symbolisti, ekspressionisti. Surrealisti, symbolisti, ekspressionisti. Hän ja risteytyvät nykytaiteessa. Ja risteytyvät nykytaiteessa. Harva taiteilija tai pois historiastamme tiettyjä taidesuuntauksia, piti niistä virkkeen, virkkeen ja kappaleen väliin. Ja kappaleen väliin. Ei ei ole pelkästään yksitasoinen robotti. Pelkästään yksitasoinen robotti. Hänessä sijoittuu säkeen ja lauseen, lauseen ja kirjailija nimittää itseään enää niin pelkistetyillä olla yksittäinen virke. Olla yksittäinen virke. Yksikin virke voi olla Ihminen on enemmän kuin kone. Enemmän kuin kone. Hän kertomusta, ei argumenttia. Kertomusta, ei argumenttia. Alustavan muistiinpanon tulee itsestään tietoiseksi, hädin tuskin jaksaa tunnustaa sukua symbolismille ja ekspressionismille ja muillekin osan ja kokonaisuuden suhde vaan sävyn lause ei ole pelkkä lause. Ole pelkkä lause. Ei Ei aforismeja muttei myöskään fragmentteja. Muttei myöskään fragmentteja. Useimmiten todellisuutta, sisäisiä kuvia. Todellisuutta, sisäisiä kuvia. Tässä se on itseään olevaksi. On itseään olevaksi. Koko esittämistavallaan surrealistinen taide yhä. Surrealistinen taide yhä. Kahden peräkkäisen alustavan muistiinpanon välillä tai oli pitämättä. Tai oli pitämättä. Ne vain vaikuttavat edes normaalia eurooppalaista puhetta, jos emme koettuna. Jos emme koettuna. Se esittää useasti psyykkistä, henkistä on kätketty mieli, joka vaivoin tulee pois taidehistoriastamme. Tulee pois taidehistoriastamme. Meidän olisi vaikeata ymmärtää modernin taiteen suuntauksia ei voi jättää yhtään tuntisi vaikkapa Raamatun kertomuksia ja moderneille taidesuuntauksille. Ja moderneille taidesuuntauksille. Eri suuntausten vaikutukset risteävät maailmaa. Vaikutukset risteävät maailmaa. Yhtä lailla on mahdotonta sensuroida kappale. Mahdotonta sensuroida kappale. Koska ei ole yhtä kieltä, laittaa monenlaisia lisämääreitä omaan kuvaansa mutta ei vallitse syysuhdetta, paitsi joskus. Syysuhdetta, paitsi joskus. Teksti näyttää maailman yllättävänä, kuin ensi kertaa. Kuin ensi kertaa.

Katkelmallinen cut-up kahdesta eri lähteestä. Timo Kaitaron kirjoittama Väinö Kirstinän haastattelu, joka julkaistiin alunperin Mustekalassa 28.3.2006 ja sittemmin Finnish Avantgarde and Modernism Networkin (FAM) sivuilla, ja Juha-Pekka Kilpiön oulipolainen essee "99 alustavaa muistiinpanoa Cia Rinteen teoksesta sentences".