Huomaamattoman ympärikääntymisen kautta
sanojen merkitys asettui minuun.

Kun runous nimeää, merkitys ei muutu kokonaan
sanaksi eikä sana kokonaan merkitykseksi.

Pimeässä on mentävä tekstin sekaan käsikopelolla
ja joen yli pääsee, kun opettaa sanat uimaan.

Kirjainten ja sanojen raoista näkee erinäisiä lippuja
ja lappuja, palan tapettia, klemmareita, tupakantumppeja.

Sanoilla on kasvot: tässä olen minä täynnä aukkoja.
Ehkä suu ja silmät ovat merkkejä sanan epäonnistumisesta.