Kirjoittaminen ei ole merkitsemistä,
vaan maaperän tutkimista.

Runoilija piirtää karttaa seuduista,
joilla ei ole nimeä

ja suorittaa tehtävää johon luonto
ei vielä tai enää pysty.

Kieli on paikka ja paikka on elämä,
mutta puhtaasti tekstin tasolla

tämä kivi ajattelee oikeasti Wienin kaupunkia
ja tämä sonaatti on todella meriveden sininen.