Sana pysäyttää asian, ja lukeminen alkaa,
näytelmä johon osallistumme itse sitä näkemättä.

Ihminen on hiukkanen keskellä epävakaita,
toisiinsa sotkeutuneita kokonaisuuksia,

mutta jos hetken aikaa seuraa sanojen reittejä,
olemuksen labyrintti tulee ilmi näkynä:

kirjaimet hellästi käsi kädessä tehtävästään
piittaamatta, ajatuksena yksi ainoa sivu,

joka sisältää kaiken, affektien syyt ja seuraukset,
ketjun joka on yhtä aikaa sekä rikki että ehjä.