Nämä ovat sivullisen tarpeettomia ajatuksia
surusta ja kiihkosta, syvä ja kirkas peilin kuvitelma.

Ashbery on kuollut, pilkku, Ashbery on kuollut,
mutta vielä minä elän ja katson kuuta

lasin läpi, kiinalaista mustetta sormenpäissä,
veden mietiskellessä ääniä paperilla.

Samalle kierrolleen tuuli palaa ja sanat uupuvat kesken,
menneistä ei jää muistoa eikä tulevista.

Maailma annetaan ihmiselle arvoituksina,
joita riittää matkalla mahdollisen ääriin.