Ja niin käy, että runo, muutama sana tyhjällä sivulla,
puhuttelee ja painuu mieleen.

Luo tilanteen, jossa lukijuus muuttuu tekijyydeksi,
tässä ja nyt, koska toista tilaisuutta ei tule.

Sillä on kasvot kaikkialla,
avoin kosketuspinta lukijaan päin kääntyneenä.

En kirjoita vaan etsin kasvojani ja sormia,
sanoakseni juuri tämän hetken

ja kaapatakseni kaiken, mikä täältä irtoaa,
kuvarivit, murheeni, ymmärtämättä jääneet.