Pidän heistä jotka pesevät kieltä
ja laittavat astiat takaisin kaappiin väärässä järjestyksessä.

Tunteen saa aikaan ikuisesti pysyvä kyllä
ja tieto siitä, ettei ole matka mistään eikä mihinkään.

Runoon sisältyy työskentelyä piiloutumalla,
mutta myös alati avoin mahdollisuus.

Sen olemassaolo on altis riskeille.
Kyse on oikeasta hetkestä ja paikasta,

sillä eikö säkeistö ole italiaksi stanza eli huone,
joka hämmentäen on myös camera.